Metaverstas

Pelioppiminen, oppimispelit, virtuaaliset oppimisympäristöt

Tag: second life (page 2 of 3)

Second Life ja Pedagogiikka -koulutuspäivät kevät & syksy 2012 — paikkoja rajoitetusti jäljellä!

Aikaisemmassa viestissä Second Life ja Pedagogiikka -koulutuspäivät kevät & syksy 2012
löytyy tarkemmat tiedot koulutuspäivien sisällöstä.

Huom! Koulutuspäiville on ilmoittautunut jo runsas joukko osallistujia. Paikkoja on rajoitetusti jäljellä. Ilmoittautumisjärjestyksessä 20 ensimmäistä hyväksytään osallistujiksi.

Koulutuskokonaisuus sisältää kaksi lähipäivää Lahdessa, ja kaksi puolen päivän etäpäivää Second Lifessa aikataululla:

Kevät – syksy 2012.
Lähipäivät: Lahdessa ke 4.4.2012 ja to 3.5.2012.
Etäpäivät: Second Lifessa pe 27.4.2012 ja to 27.9.2012.

Ilmoittautumiset:

http://sljapeda.wikispaces.com/osallistumislomake

Second Life ja Pedagogiikka -koulutuspäivät kevät & syksy 2012

Nyt on tiivis Second Life –aiheinen koulutuspaketti tarjolla!

Koulutuksen aikana pureudutaan Second Life -virtuaalimaailman pedagogiseen hyödyntämiseen ryhmätöiden ja workshoppien avulla.

Koulutus on suunnattu ensisijaisesti ammatillisen koulutuksen henkilöstölle, joille koulutuspäivien kokonaisuus on ilmainen. Koulutuskokonaisuudet ja sisällöt sopivat kuitenkin hyvin myös muiden koulutusasteiden opettajille, henkilöstölle sekä koulutusteknologiasta kiinnostuneille – muille kuin ammatillisen koulutuksen henkilöstölle koulutuskokonaisuus maksaa 80€. Koulutus on COope-hankkeeseen liittyvää Opetushallituksen rahoittamaa koulutusta.

Koulutuskokonaisuus sisältää kaksi lähipäivää Lahdessa, ja kaksi puolen päivän etäpäivää Second Lifessa aikataululla:

Kevät – syksy 2012.
Lähipäivät: Lahdessa ke 4.4.2012 ja to 3.5.2012.
Etäpäivät: Second Lifessa pe 27.4.2012 ja to 27.9.2012.

 

Lisätietoja koulutuksesta liitteen mainoksesta sekä seuraavalta sivustolta:

http://sljapeda.wikispaces.com/Etusivu

Ilmoittautumiset:

http://sljapeda.wikispaces.com/osallistumislomake

Second Life ja pedagogiikka esite

Tervetuloa mukaan!

Thoughts about Virtual Worlds from Philadelphia

EduCause 2011

It has been a week now since the EduCause 2011 conference in Philadelphia was closed, the dust has settled, leaving some time to digest all the new ideas presented at several brilliant sessions. It was great to see an active group of people both at the Virtual Worlds Discussion Session, and Aalto University’s presentation about LabLife3D – both featuring live virtual connections to people abroad.

One of the most valuable sentences that I heard during the Virtual Worlds Discussion Session, as trivial as it might seem, so many times we (the geeks) are so lost with this most simple truth: “the pedagogy should drive the technology, and not vice versa“.

This left me thinking about something that has been going around in my mind for a good while now, and something that has seemed to be the hot topic in virtual worlds discussions at least for couple years now. It is the question of “what grid should we be on?”. The recurring question that I keep hearing all the time when people (try to) talk about education in virtual worlds is that is OpenSim [replace with any other alternative grid solution] a viable platform for our school/organisation/group to be teaching in?

What I find a bit appalling in this discussion is the fact that people are so focused on the platforms – the technology – that we start to forget to see the woods from the trees.

The technology alone won’t serve as a pedagogical solution. So the thing I have been wondering about is that when we don’t actually have yet that much feasible content, substance, solutions and applications planned or designed, we are already debating about the technology platform. And at the same time we spend our time and energy in the debate about the platforms, that could and should be used in actually designing and planning meaningful content, that could be then implemented on most of these platforms that are available today.

There seems to be this danger, that the digital natives who are very immersed already in the virtual worlds, the geeks, the engineers, the designers … Their interest lies so much in the technological possibilities of different platforms, that they so easily forget what is the most important and fundamental things that the educators and teachers need. And the non-natives get very confused in all this talk about choices of platforms when they barely can manage just one platform. And the deepening talk about technological possibilities drives the discussion away from the pedagogical possibilities, and this discussion grows a gap between the technologists and educators.

Another problem in these discussions is that the geeks often get excited about new things, new gadgets, new technologies to toy with and so on. Pedagogical solutions would need commitment to certain technology for longer term than just a year or two, for the educators and teachers to actually be able to start use the technology in their teaching work. If we get excited about new possibilities every few months (which is important in it’s own way too), we can easily start to lose the focus on creating solutions that people can actually adher to.

What I personally believe, is that if we wish that the educators and teachers would start to take the virtual worlds seriously as a feasible technology for education, in larger scale too rather than just the niche early adopters and technologists, we have to start to shift the area of discussion from the technology back to the pedagogy. The pedagogy should start to drive the technology, and the discussions and ideas should start to flow from that point of view.

My personal dream is that in maybe five years from now on, the different virtual worlds platforms will be seamlessly connected, be it via the hypergrid technology or something similar, so that the end user don’t have to actually know anything about the underlying technologies. They could type in keywords in a search engine, like google, and get a set of results, some which may point them to our traditional 2D web, some which may lead them into 3D content, in one virtual world, where they could move and explore and further on travel between several other virtual worlds, return back to 2D content and so on.

At this point the educators and teachers don’t need to actually care about how the environments for education are supported and ran. I would say that today if we would get a random sample of teachers from some higher education organisation and go ask them that “where are the servers for your school’s web-system, and on which technology platform do they run on”, majority of teachers don’t know and don’t care to know, and that’s how it should be.

When we get on the same level of transparency regarding the virtual world technologies, the sky is the limit for educational solutions.


Below a few examples from Washington DC of moments in our past where people had dreams and drove the technology to make those dreams come true.

Spirit of St. Louis @ Smithsonian National Air & Space Museum

Spirit of St. Louis @ Smithsonian National Air & Space Museum

Apollo Lunar Module @ Smithsonian National Air & Space Museum

Apollo Lunar Module @ Smithsonian National Air & Space Museum

Slides for the M2N4SL presentation

You can download the slides for the M2N4SL presentation from the following link:

Metaverstas M2N4SL Presentation Slides

Presentation today: Midnight to Noon Conference for SL Educators and Researchers

Today starting at 10:00am Finnish time is the Midnight to Noon Conference for Second Life Educators and Researchers (M2N4SL) – find the programme at: http://m2n4sl.library2pointoh.fi/

I am presenting such narrow focused subject as “Immersive virtual learning environments: From theory to practice”. This should be fun. (the presentation is at 13:45 Finnish time)

Please feel free to join the conference at EduFinland III auditorium.


Tänään klo 10:00 alkaen EduFinlandilla järjestetään Midnight to Noon Conference for Second Life Educators and Researchers (M2N4SL) – ohjelma löytyy osoitteesta: http://m2n4sl.library2pointoh.fi/

Pidän esitelmän aiheesta “Immersive virtual learning environments: From theory to practice”. Esitelmää seuraa myös pienimuotoinen kiertokäynti esimerkkikohteisiin. (presentaatio klo 13:45)

Konferenssiin löytää seuraamalla osoitetta: EduFinland III auditorio.

Miksi Second Life ei ole vielä valtavirtaa?

ITK-päivillä oli tänäkin vuonna esillä runsas määrä presentaatioita, jotka käsittelivät opetusta Second Life -ympäristössä. Virtuaalimaailmoista kiinnostuneita oli paikan päällä selkeästi edelleen paljon ja ehdimmekin keskustella lukuisan joukon kanssa henkilökohtaisemminkin Metaverstaan näyttelytilassa.

Myös kriittisiä äänenpainoja on noussut esille, kuten esimerkiksi Viikon e-Vinkki -artikkelissa “Maharaa, mobiilia, somea ja paljon muutakin” – mikä on mielestäni hyvä asia. Esimerkiksi EduFinland -alueella on näiden muutaman viime vuoden aikana nähty paljon esimerkkejä, joissa ideatasolla on vielä paljon kehitettävää, mutta myös muutamia opetusalan hankkeita, joissa on alkanut oikeasti sitä pientä kultajyvää löytyä.

On lähdetty miettimään selkeitä näkökohtia, miksi virtuaalista 3d-maailmaa pitäisi hyödyntää opetuksessa esim. teksti- tai kuvapohjaisen webin sijaan, ja on myös löydetty mahdollisuuksia luoda ympäristöjä, joihin opiskelijoiden vieminen muin keinoin olisi joko mahdotonta tai resurssien puitteissa äärimmäisen rajallista – ja samalla myös ympäristöjä, joita ei kovinkaan tehokkaasti voitaisi ainoastaan kuvan ja tekstin tai videoiden avulla esitellä – ympäristöjä, joissa itse toimiminen, asioiden kokeminen, tekeminen, ja ryhmässä interaktiivisesti oppiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä ja oppijalle motivoivia ja kannustavia.

Täytyy myös muistaa, että teknologian kehityksen vaihe ja kypsyysaste tulisi ottaa huomioon, kun lähdemme kritisoimaan tai vertailemaan jonkin tietyn teknologian hyväksyntää tai lisäarvoa oppimisympäristönä. Jos vertaamme Second Lifea esimerkiksi moniin teksti- ja kuvapohjaisen webin ympäristöihin (nykyään mukaanluettuna myös videomateriaali) – niin voidaan tehdä karkeaa vertailua teknologian kypsyysasteiden välillä sijoittamalla ne jonkinlaiselle aikajanalle.

Jos ajattelemme teksti- ja kuvapohjaisen webin mahdollistanutta teknologiaa, ehkä nykyään yksi yleisimmistä alustoista tuottaa ympäristöjä on nk. LAMP -stack – Linux, Apache, MySQL ja PhP-skriptikieli yhdistettynä kokonaisuudeksi, jonka päälle voimme rakentaa web-sovelluksia. Kyseinen alusta on ollut käytettävissä 1990-luvun loppupuolelta saakka (LAMP -lyhenne esiteltiin saksalaisessa tietokonelehdessä c’t 1998), ja aikaisemminkin 1990-luvulla pystyttiin rakentamaan web-sovelluksia eri alustojen päälle, esimerkkinä mainittakoon vaikka CGI -rajapinta.

Ensimmäinen versio esim. Moodlesta oli käytössä Moodle.com -sivustolla vuonna 2001. Suomenkielinen Moodle-opas on aloitettu kesällä 2006, ja noin karkeasti arvioiden oppimisympäristöjen kenttää www-alueella, voisin yleistää, että Moodle on tullut laajamittaisempaan käyttöön oppilaitoksissa vasta 2000-luvun loppupuoliskolla. Moodlen mahdollistava teknologia, eli LAMP -stack, on ollut kuitenkin sellaisenaan olemassa jo 1990-luvun loppupuoliskolla, joten on vaadittu noin 10 vuotta teknologian saatavuudesta siihen, että sen päälle rakennettu oppimisympäristö on saavuttanut laajamittaisempaa käyttöastetta.

Jos ajattelemme Second Lifea alustana (mitä se onkin, SL sinänsä ei sisällä mitään sovelluksia, joita voisimme suoranaisesti käyttää opetusympäristönä, vaan ympäristöt on rakennettava ja tuotettava alustan päälle) – teknologia on erittäin alkukantaisessa vaiheessa ollut saatavilla 2003 alkaen. Second Lifen alkuaikojen vaiheissa voimme kuitenkin verrata kypsyysastetta www-maailman CGI-rajapinnan päälle tuotettuihin ympäristöihin, eli 1990-luvun alkupuoliskon/puolivälin tilanteeseen. Second Lifen vuosien 2005-2006 kypsyysaste – alustan toimivuus ja toiminnallisuudet vastaavat ehkä karkeasti 1990-luvun lopun www-maailmaa, kun LAMP -stack alkoi saavuttaa toiminnallisesti vakavastiotettavan www-palvelimen puitteita.

Teknologiselta jargonilta selvittyämme, voidaan karkean rinnastuksen avulla todeta, että Second Lifen kypsyysaste tänään, 3-ulotteisena maailmana, on ehkä noin vuosikymmenen www-maailmaa jäljessä. Olemme tekemisissä ympäristön kanssa, joka on selkeästi teksti- ja kuvaviestinnästä poikkeava – ympäristön joka on monilta osin täysin uusi ja erilainen, jos verrataan www-maailmaan.

Kim Holmberg totesi useaan otteeseen vuoden 2009 aikana, että vuosi 2008 oli EduFinlandilla kokeilemisen ja tunnustelemisen aikaa, ja vuosi 2009 enemmän tekemisen ja toiminnan aikaa. Kun olemme tekemisissä äärimmäisen uuden teknologian kanssa, niin visioissa ja toiveissa usein hahmottelemme kehitystä nopeammaksi, mitä se todellisuudessa on.

Yhteisöissä ja yhteiskunnassa on hitauden massaa, joka rauhoittaa kaikkea uuden käyttöönottoa – muistan itse, kun eräs kollegani 2000-luvun alkuvuosina (tuolloin, kun puhuttiin paljon esim. Soneran UMTS-kaupoista) mainitsi, että 3G-verkot mahdollistavat sen, että ensi vuonna voidaan saada samanlainen laajakaista kuin lankaverkossa on tarjolla. Itse totesin, että teknologia on ehkä olemassa, mutta käytännössä ehkä saamme tätä odottaa vielä noin 5 vuotta, johon kollegani vastasi pienellä epäilevällä naurahduksella. Kuitenkin käytännössä 3G-älypuhelimet, mokkulat ja muut vastaavat sovellukset sekä 3G-verkon peitto antoi odottaa itseään reilusti 2000-luvun loppupuoliskolle.

Näkisin itse myös hieman samaa näissä lausunnoissa koskien Second Life ja sen käyttöönottoa varteenotettavana oppimisympäristönä. 2008-2009 ovat ehkä olleet kokeilemisen ja eräänlaisen alkukantaisen toiminnan ja tekemisen vuosia, ja vasta 2010 on suomalaisissa oppimisympäristöhankkeissa päästy pisteeseen, että ensimmäisiä oppimisympäristöinä varteenotettavia pilottihankkeita on saatu toteutettua Second Lifeen – monia näistä on ollut toteuttamassa Metaverstas.

Jos puhumme siitä, että ensimmäisen varteenotettavat pilottihankkeet ovat eläneet elämäänsä vasta juuri ja juuri vuoden verran (esim. Sotungin etälukion oppimisympäristö), niin vertailussa vaikkapa Moodleen oppimisympäristönä olemme juurikin tuon 10 vuotta teknologian kypsyystasossa Moodlea jäljessä.

Väite, että Second Life olisi mainstreamia jo tänä päivänä, jos olisi yleensäkään ollakseen, on aika rohkea lausunto – vastaavan väitteen mukaan Moodlen olisi pitänyt oppimisympäristönä olla mainstreamia noin vuonna 2002.

Vastaavasti, jos vertaamme teknologian kypsyysasteita moniin muihin nouseviin teknologioihin – ja kritisoimme Second Lifea esimerkiksi verkkoyhteyksien, mikroluokkien, tietokoneiden tai muun teknologisen infrastruktuurin puutteista – voisin esittää täysin vastaavaa kritiikkiä mobiilisovelluksia, 3G:tä hyödyntäviä sovelluksia, tablettitietokoneita tms. kohtaan. Jos viemme pinon tabletteja johonkin syrjäseudun kouluun, jossa ei ole toimivaa tai kattavaa 3G-peittoa, niin voimmeko olettaa että tablettitietokoneet välittömästi luovat meille toimivan ja innostavan oppimisympäristön, kunhan ne on saatu jaettua oppilaille?

Ei varmastikaan.

Teknologia-alusta sinällänsä ei tarjoa meille oppimisympäristönä tai minkään muunkaan alan sovellusympäristönä mitään. Alusta on kuin tyhjä www-palvelin, tyhjä Second Life -saari, juuri paketista otettu 3G-älypuhelin tai tabletti – tai muu vastaava teknologinen sovelluspohja tai laite. Alusta yksin ei tarjoa meille minkäänlaisia ratkaisuja, vaikka monet ihmiset usein innostuvatkin alustoista ja jopa hypettävät juuri alustoja.

Itse sovellukset ja ympäristöt ovat niitä, joiden sisälle oppimista tukevia ratkaisuja voidaan lähteä tuottamaan ja toteuttamaan. WWW -maailmassa sovellusympäristönä voi olla vaikkapa LAMP -stackin päälle rakennettu Moodle. Second Life -maailmassa ympäristönä voi olla tyhjän Second Life -saaren päälle rakennettu interaktiivinen oppimisympäristö. Mobiilimaailmassa laitteiden ja teknologioiden päälle rakennetut mobiilisovellukset.

Kun lähdetään kritisoimaan jotakin tiettyä alustaa, tulisi aina ottaa myös aimo annos jäitä hattuun, katsoa realistisesti, kuinka monta vuotta kyseisen teknologian tai järjestelmän kehitykseen ja käyttöönottoon on oikeasti satsattu, esim. juuri täällä Suomessa. Ja sen jälkeen lähteä arvioimaan tuloksia. Tähän vielä pienenä lisänä ja muistutuksena voitaneen mainita, että Second Life media-alustana on huomattavasti vaativampi kehityksen suhteen, kun vaikkapa www-maailma, koska ympäristöjen tuotannossa tarvitsee tuottaa 3-ulotteista digitaalista mediaa, tekstin ja kuvien sijaan (tai lisäksi).

Koska sitten virtuaaliset kolmiulotteiset maailmat todella ovat mainstreamia? .. Jos vastaus kiinnostaa, niin kehottaisin tutustumaan jonkin aikaa sitten tässä blogissa julkaistuun kirjoitukseen, käsitellen Gartnerin analyysia teknologioiden kypsyysasteista sekä “hype cyclesta”. Sieltä löytyy pientä osviittaa myös monen muun teknologia-alustan suuntaan, ehkä juuri tänä päivänä hypetämme kovaan ääneen jotain muuta, joka ei enää kahden vuoden päästä ITK-päivillä olekaan niin “kuuma sana”.

Kiitokset ITK-väelle

Kiitokset kaikille, jotka ehditte ITK-päivien aikana Aulangolla tutustumaan Metaverstaan osastolla virtuaalimaailmojen ja Second Lifen opetuskäyttöön. Virikkeellisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja tuli käytyä teidän kaikkien kanssa valtava määrä!

Viimeistään ensi vuoden ITK-päivillä tavataan jälleen samoissa merkeissä, ja monia teistä varmasti aikaisemminkin.

Second Life opetuksessa – käytännön esimerkkejä ITK-päivillä

Metaverstas on mukana ITK-päivillä Aulangolla Hämeenlinnassa. Olemme tänään esitelleet kiinnostuneille käytännön esimerkkejä Second Lifen hyödyntämisestä opetuskäytössä ja kertoneet virtuaalisten opetusympäristöjen toteuttamisesta sekä virtuaalimaailmojen tarjoamista mahdollisuuksista.

Yleisöä ITK-päivillä on riittänyt valtavasti, ja meidät löytää myös huomenna yläkerran käytävän varresta näyttelyhuoneesta 351 – läheltä luentosaleja 35 ja 36.

Huonetta jakaa kanssamme Helmistoori, joka on erikoistunut Second Lifen avulla kuvattavien machinima-elokuvien tuotantoon.

Tervetuloa vielä huomenna tutustumaan virtuaalimaailmoihin!

Virtuaalinen arkkitehtuuri itseohjautuvan oppimisen esimerkkinä

Jon Brouchoud on toteuttanut Second Lifeen itseohjautuvan oppimisen malliesimerkin – Virtual Architecture 101 (SLurl) -alueella on mahdollista tutustua omatoimisesti arkkitehtuurin perusteisiin, suunnitteluprosesseihin, strategioihin ja parhaisiin virtuaalimaailman projektien käytänteisiin. Oppimisympäristönä Virtual Architecture osoittaa kuinka kolmiulotteista tilaa ja ympäristöä voi käyttää innovatiivisesti hyödyksi opetettaessa tässä tapauksessa arkkitehtuurille ominaisia asioita, joiden hahmottaminen kuva- ja tekstisisältöön rajoittuneen 2d-webin puitteissa olisi vähintäänkin rajoittunutta.

Kaikille oppimisympäristöistä ja oppimisympäristöjen suunnittelusta tai arkkitehtuurista kiinnostuneille ehdottomasti vierailun arvoinen kohde!

Lue lisää: Virtual Architecture 101: Design Fundamentals, Processes and Strategies for Virtual Worlds

Digitaalinen antropologia ja virtuaalielämämme

Viitaten edelliseen postaukseen Tom Boellstorffin erinomaisesta kirjasta, Dusan Writer on vastikään julkaissut haastattelun Metanomics -ohjelmasarjassa January 31: Masterclass on Digital Anthropology and Our Virtual Lives (ohjelma on nähtävissä videona tämän tekstin yläpuolella).

Haastattelun tekstiversio on myös luettavissa – Dusan Writer’s Metaverse -The Future of Thinking Virtually: Tom Boellstorff on Overlays, Cyborgs and Second Life Culture.

Older posts Newer posts

© 2017 Metaverstas

POWERED BY WORDPRESSUp ↑